Italia, Molveno 2024

 Dolomiitit 13.-19.6.2024

Dolomiitit aamuauringossa

Kun joulukuussa nautimme vuorotteluvapaastamme, saimme sähköpostiin mainoksen, joka herätti heti mielenkiintomme. Liikuntamatkat yhdessä Matkapoikien kanssa järjestää patikointimatkoja eri puolille Eurooppaa. Alpit on ollut toivelistallani jo pitkään ja nyt olisi mahdollisuus päästä käymään Italiassa ja Dolomiiteilla, joka on osa Alppeja.

Tutustuimme matkan ohjelmaan ja hotelliin. Yhdistelmä vakuutti meidät ja kohta jo teimme varauksen. Meillä oli kevät aikaa fiilistellä ja miettiä, miten kuntomme kestäisi vuoriston ohutta ilmaa ja patikointireittien korkeuseroja. Pelkäsin myös mahdollista kesäkuun kuumuutta, mutta säät suosivat meitä melko hyvin.

Kesäkuun 13. päivä lensimme Veronaan ja sieltä oli parin tunnin bussimatka vuorille Molvenoon, jossa oli majoituksemme. Molveno sijaitsee noin 800 metrin korkeudessa, joten vähitellen totuimme vuoristoilmaan. Hotellilta oli upea näköala vuorille ja Molveno-järvelle.

Molveno, Lago di Molveno

1. retkipäivä, Molveno-järvi

Ensimmäinen aamumme alkoi mustarastaan laululla, kun avasimme parvekkeen oven. Sitä säesti kaunis laulu, joka muistutti mielestämme kovasti mustarastasta. Se oli mustapääkerttu, joka lauloi viikon aikana melkein koko ajan kylällä ja metsissä. Vuorilla ei sitä kuitenkaan enää kuullut.

Nokivaris

Mustapääkerttu ilahdutti hotellinkin pihassa

Ensimmäinen päivä oli pehmeä lasku patikointiin. Hotelliaamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään Molveno-järveä, Lago di Molvenoa. Ihailimme vuoria alhaalta päin ja muutamia lintuhavaintojakin saimme. Silkkiuikut, sinisorsat ja merimetsot viihtyivät järvellä. Lisäksi haarahaukka liiteli vuoren rinteellä.

Merimetsot Molveno-järvellä

Merimetsoja

Aamun retken lisäksi lähdimme vielä porukalla kävellen läheiseen kaupunkiin, Andaloon. Kävelytie kaupunkiin kulki vuoren rinteen alaosassa ja huomasimme, että Italian metsissä kasvaa vaikuttavia ja valtavia kuusia. Karhuista oli varoituskylttejä ja paikalliselta oppaalta kuulimme, että karhuja on suojeluohjelman myötä tuotu metsiin Itä-Euroopasta. Karhut ovat kuulemma hyvin tottuneet Italian metsiin ja lisääntyneet siellä. Päivän metsäosuuksilla emme karhuja nähneet, mutta puiden piiloista kuuluivat mustapääkerttu sekä suomalaisillekin tutummat tali-, sini- ja kuusitiainen, tiltaltti sekä peukaloinen. Vaikka päivän oli tarkoitus olla varovainen aloitus, askeleita kertyi lähes 30 000. Helpotusta toi tasainen maasto ja maltilliset korkeuserot.

Asiantuntevat ja tehokkaat oppaamme tekivät seuraavan päivän tarkemmat suunnitelmat aina illalla ja joskus sään vuoksi suunnitelmat elivät vielä jopa aamulla.

2. retkipäivä, Paganellan huiputus, 2124m

Kokoontuessamme hotellin edessä, sää näytti pilviseltä ja taivaalta tuli jo muutama vesitippakin. Ennusteet lupasivat myöhemmin kirkastuvaa, mutta toisin kävi ja saimme kokea mielenkiintoisen patikointiretken Paganella-vuorelle. Lähdimme paikallisbussilla Andaloon, jossa jo edellisenä iltana kävimme kävellen.

Ostimme kolmen päivän hissiliput ja nousimme vaijerihissilla vuoren ensimmäiselle rinneasemalle. Siitä alkoi päivän patikointi. Muutaman kilometrin päästä jouduimme kaivamaan sadeviittoja esiin, kun kohtasimme pilvet. Näkyvyys heikkeni ja kohta maisema häipyi kokonaan sumuun, sateeseen ja tuuleen. Pitkään tarkenin tehdä matkaa shortseissa, mutta lopulta piti vaihtaa housut jalkaan. Lämpötila oli noin kymmenen astetta, joten pelkoni liian kuumasta kelistä oli turhaa.

Maasto oli välillä hankalaa

Sumua, sadetta ja tuulta

Laama vuoren rinteellä aitauksessaan

Lintuja tai murmeilta ei tällä reissulla näkynyt tai kuulunut lainkaan, joten kameran sai pitää laukussa sateelta suojassa. Palasimme bussilla takaisin hotellille ja lämpimän suihkun jälkeen illallinen maistui erityisen hyvin.

3. retkipäivä, Valle del Seghe

Patikoimme laakson molemmin puolin. Kuvassa vasemmalla on Paganellan vuori.

Sää oli kirkastunut kauniiksi patikointikeliksi ja suuntasimme kohti Molvenon kylän omia hissejä. Sieltä lähdimme kävelemään vuoren rinteitä. Maasto oli hyvin tyypillistä Dolomiittien vuoristolle. Siellä näkyi selvästi kivilaji, dolomiitti, josta vuoristo on saanut nimensäkin.

Huomaa patikoija rinteellä

Paikallisoppaallemme oli selvinnyt, että linnut kiinnostavat minua. Yhtäkkiä hän alkoi huitoa ja huudella jonon perälle ja osoitti minulle hömötiaisen, joka oli pesänrakennuspuuhissa polun varrella. Hetken ehdin sitä seurata ja ottaa muutaman kuvan. Kameran kanssa kulkiessa ja kuvatessa jäi helposti jälkeen muusta porukasta. Ryhmässä patikoinnissa on omat hyvät puolensa, mutta kaksin liikkuessa saa pysähdellä aivan rauhassa, kun löytää jotain mielenkiintoista.

Hömötiainen

Hömötiainen pesänrakennuspuuhissa, lastut vain lentelivät

Hömötiaisen pesäpuu polun varrella

Määränpäässämme ravintola ei vielä tarjonnut lounasta, mutta lasillinen viiniä korvasi lounaan oikein hyvin. Palasimme osittain samaa reittiä takaisin hisseille, osan matkaa kiersimme hankalampaa polkua pitkin. Korkeuseroja oli enemmän ja kapea polku kulki välillä lähellä kielekkeen reunaa.

Vaelluksen jälkeen tilasimme hissiravintolassa gnocchi-annokset. Se oli kovin tuhti ruoka juustoineen ja kermoineen. Pohjois-Italian ruokakulttuuri on saanut vaikutteita Saksasta ja esimerkiksi pitsaa ei siellä joka paikassa tarjottu. 

Gnocchista sai reilusti energiaa, juustoa ja kermaa oli reilusti

Alppikiitäjiä ja pääskyjä

Laskeuduimme alas hissillä. Molvenon kylä ja järvi kuvassa.

4. retkipäivä, Paganellan huiputus uudestaan

Sumuisen retken jälkeen saimme uuden mahdollisuuden kokea upeita maisemia Paganellan huipulta. Nousimme hissillä ylös asti ja lähdimme patikoimaan vuoren lakea pitkin.

Kauniit niityt ja kukat jäivät mieleeni tältä retkeltä. Lisäksi alppinaakkaparvi yllätti meidät tauolla. Rautiaisia kuului siellä täällä.

Alppinaakkoja

Kevätkatkero

Alppikatkero

Alppikukka, Pulsatilla Alpina

Sinipallo

Rautiaisen laulua kuului Paganella-vuorella paljon

Opas kertoi, että vuorella elää ainakin partakorppikotkia ja joku korppikotka lensikin vastakkaista huippua vasten. Lajin tarkempi määritys jäi selvittämättä, koska lintu oli kovin kaukana. Kohta korppikotkan näkemisen jälkeen ylitsemme lensi käärmekotka.

Käärmekotka

Sitruunanhempon näimme lounastauolla

Palatessamme niittyjä pitkin ympäriltä kuului paljon lintujen ääniä. Tunnistukset jäivät vain Merlin-äänitunnistussovelluksen varaan, joten niitä en havaintolistaani hyväksynyt. Näiden havaintojen lisäksi näin esimerkiksi kirvisen, jonka tarkempi tunnistus vuorikirviseksi onnistui myös Merlinin sovelluksen avulla. Kaksin matkatessa olisimme jääneet mättäälle istumaan ja odottamaan parempia näköhavintoja.

Kaukana niityllä huomasin oudon möykyn. Vihdoin tapasimme myös murmelin. Samalla paluumatkalla, hieman alempana, näimme toisenkin murmelin. Yksi retken tavoitteista oli näin saavutettu.

Murmeli vuoriniityllä

5. retkipäivä, Andalon metsä

Oppaamme tarjosivat viimeiselle päivälle kaksi eri vaihtoehtoa patikointikohteeksi. Me valitsimme paikallisen oppaan vetämän metsäretken. Ajoimme bussilla taas Andaloon ja sieltä lähdimme ylös vuorelle. Opas kertoi karhujensuojelusta ja metsänhoidosta vuorten rinteillä. Lumi ja myrskyt aiheuttavat metsissä välillä suuriakin tuhoja ja niitä halutaan ehkäistä ennakoivilla hakkuilla.

Metsässä kuului paljon lintujen ääniä, mutta matkan uutena lajeina tunnistimme (etelän)puukiipijän sekä (vuori)uunilinnun.

Peippo Dolomiittien laaksossa

Metsäretken taukopaikalla oli talviruokintapaikka ja infotaulu.
Useimmat taulun lajeista ainakin kuulimme.

Ruokaa on riittävästi mustapääkertulle, joka kuului laaksossa ja metsissä usein 

Muutamana aamuna ennen aamupalaa lähdimme kiertämään pienen lenkin Molveno-järven rantoja pitkin. Siellä havainnoimme haara- ja räystäspääskyn sekä viitatiaisen, jonka olimme nähneet kerran Suomessa, juuri muutama kuukausi ennen matkaa, Helsingissä. Yhtenä aamuna rannalla oli kuollut varpushaukka, joka oli jo seuraavana päivänä hävinnyt luonnon kiertokulkuun.

Aamuisin Molveno-järvi oli tyyni

Haarapääskyt lepäämässä

Tällainen lentävä löytyi hotellin pihasta, etelänpäivänkiitäjä

Pääskyjen pesänrakennustaitoa

Italianvarpunen kylänraitilla

Aina ei matkalla tapaa paljon lintuja ja nyt niin kävi. Ajankohta tai kohde vuoristossa ei osoittautunut otolliseksi lintumatkailuun. Se ei tosin ollut tarkoituskaan, vaan pääasia oli nyt patikointi ja kauniit maisemat. Ne molemmat toteutuivat ja aloimme jo miettiä seuraavaa Alppikohdetta. Liikuntamatkojen järjestelyt toimivat ja oppaat olivat hyvin päteviä ja ystävällisiä. Retket suunniteltiin meille valmiiksi ja riitti, kun itse ilmaantui paikalle valmiina patikointiin.

Kiitos Italia, Dolomiitit ja Liikuntamatkat

1.Harmaalokki

2.Kottarainen

3.Mustarastas

4.Kesykyyhky

5.Varpunen (Italian)

6.Varis

7.Nokivaris

8.Sinisorsa

9.Mustapääkerttu

10.Haarahaukka

11.Varpushaukka (kuollut)

12.Korppikotkalaji

13.Käärmekotka

14.Silkkiuikku

15.Merimetso

16.Harmaahaikara

17.Tiltaltti

18.Peippo

19.Sinitiainen

20.Talitiainen

21.Kuusitiainen

22.Viitatiainen

23.Hömötiainen

24.Peukaloinen

25.Laulurastas

26.Västäräkki

27.Räystäspääsky

28.Haarapääsky

29.Alppikiitäjä

30.Käki

31.Rautiainen

32.(Etelän)puukiipijä

33.(Vuori)uunilintu

34.Tikli

35.Vuorikirvinen

36.Alppinaakka