Teneriffa, Kanarian saaret 15.-22.2.2025


Teneriffan upeaa maisemaa

Talvesta selviää parhaiten, kun on seuraava loma ja matka tiedossa. Koulujen hiihtolomalla pääsimme jälleen lämpimään. Olimme varanneet matkan Kanarian saarten Teneriffalle, jossa olimme käyneet kerran aikaisemmin. Kun silloin vuokrasimme auton, kävimme Los Gigantesissa ja paikan kauneus oli jäänyt mieleen. Nyt varasimme Aurinkomatkojen valmismatkan juuri sinne.

Meitä onnisti jälleen kerran majoituksen suhteen. Hotellimme taso oli suorastaan luksusta, jonka upea näköala merelle ja Los Gigantesin rantakallioille sai hengen salpautumaan. Los Gigantes tarkoittaa jättiläisiä, jollaisia kalliot olivatkin. Valtava, pystysuora kiviseinä nousi kunnoitusta herättävänä suoraan merestä.

Oli kuitenkin mukava, että hotellimme ja meren välissä kulki yleinen kävelytie, jotta kaikki muutkin pääsivät nauttimaan samasta maisemasta ja huikeista auringonlaskuista. Mieleeni on jäänyt Kroatissa näkemäni protestitarra bussipysäkillä: "Beaches are for people, not for hotels".

Saaren kauniita auringonlaskuja kävivät ihmiset ihailemassa hotellimme edustalla.

Suuri osa Los Gigantesin rannoista on kivikkoa ja kalliota. Ensimmäisenä aamuna ennen aamupalaa teimme pienen kävelyretken tutustuen Los Gigantesin rantapromenadiin. Päivän lepäsimme hotellilla ja näkymä Pico del Teidelle oli hämmästyttävä. Se olikin ainoa aamu, kun vuori ei ollut pilven peitossa. Teide on Espanjan korkein huippu nousten 3 718 metriä merenpinnasta. Se on myös maailman kolmanneksi suurin tulivuori. Kaikki Teneriffan vuoret ovat itseasiassa tulivuoria. Niin meille kertoi myöhemmin patikointiopaamme Alex.

Seuraavana aamuna lähdimme omatoimipatikkaretkelle Los Gigantesin rinteille. Etsimme netistä paikallisia patikointireittejä ja lähdimme kapuamaan kaupungin katuja ylös kohti reitin alkua. Jo alkumetrit olivat epäilyttävät, mutta lähdimme kuitenkin katsomaan, paranisivatko maisemat edessäpäin. Päädyimme harvinaisen rumaan ympäristöön, jossa polku kulki banaaniviljelysten vierustaa. Tuulessa hulmusivat kasvien suojaksi viritetyt repalaiset kankaat ja vain tiltaltti kuului palmuista. Lopulta käännyimme takaisin ja päätimme lähteä kulkemaan omia polkujamme. 

Vain tiltaltti viihtyi tässä maisemassa.

Tuulihaukka laskeutui kaukaiselle aidalle etsimään saalista.

Kohta kapusimme ylös osittain melko pystysuoraa vuorenrinnettä ja huipulla maistuivat matkalla ostetut eväsmansikat.

Maisema vuoren huipulta kohti Los Gigantesia.

Los Gigantesin vuori

Alaspäin rinnettä on aina vaikeampi kulkea ja kun välillä mieheni kääntyi auttamaan, hän huomasi äskeisellä taukopaikallamme kolme vuohta. Kyllä ne meitä sujuvammin kulkivat vuorten rinteitä.


Vuohet omassa elementissään vuoren huipulla.

Paluumatkalla hotellille löysin puskasta varastetun ja pois heitetyn unkarilaisen turistin lompakon. Suomen ja Unkarin suurlähetystöjen kautta löysimme henkilön. Hyvä mieli tuli saamastani kiitollisuudesta, kun seitsemän erilaista korttia löysivät oikean omistajan.

Olin jo etukäteen, ennen matkaa varannut opastetun patikointiretken  Get Your Guide Oppaanamme retkellä toimi ukrainalainen Alex, joka oli mainio retkenjohtaja. Hän kertoi paljon taustoja Teneriffan maantiedosta ja historiasta.

Vaikka maisevat olivat huikaisevat ja sammalpeitteisten puiden metsä mielenkiitoinen, harmillisesti retkellä ei tullut vastaan monia lintuja. Oikeastaan vain tiltaltti taas kuului koko ajan. Lounaspaikalla meitä tuli tervehtimään peippo, ehkä jopa välipalan toivossa.

Heti noustuamme autosta alkoi tihuttaa ja saimme ihailla sateenkaarta.

Retkiseurueemme patikoimassa vuoren rinteellä.

Välillä satoi, välillä paistoi aurinko ja huipulla olimme pilvessä.

Sammalpeite kerää ilmasta puillekin kosteutta.
     



Peippo ilahdutti meitä lounastauolla.



Kun ei ole lintuja, voi kuvata vaikka sieniä.

Yhden lepopäivän jälkeen meitä odotti kalastajavene Costa Ajejen satamassa. Me olemme olleet paremmillakin kalaretkillä ulkomailla. Jos emme olisi itse osanneet virittää vapoja ym, olisi lyhyt retki mennyt odotellessa ilman vapoja. Yksi henkilö eli itse kapteeni hoiti kuuden hengen ahdasta venettä ja siitäkin ajasta suuri osa kului puhelimessa sopiessa seuraavia retkiä. Kuitenkin pari kertaa retkeläiset saivat väsyttää saalista pitkään.

Retken pelasti ihana aurinko ja veneen ympärillä kierrelleet linnut. Erikoisimpana lajina meitä ilahdutti makaronesianliitäjä, joka laskeutui veneen lähelle odottamaan välipalaa.



Makaronesianliitäjä tuli melko lähelle odottamaan mahdollista kalasaalista.

Lepopäivä vaadittiin seuraavana päivänä vatsataudin/auringonpistoksen jälkitunnelmissa. Välillä olikin mukava seurata hotellin ympäristön lintuja. 

Kanariantiltaltti oli pihan äänekkäin lintu

Mustarastas viihtyi myös hotellin pihassa.

Kanarianhemppo

Kanarianhemppo

Kukat kukkivat kaupungissa kauniisti

Turkinkyyhkyillä oli kevät jo pitkällä.

Pensasvarpunen

Yllättäen katsellessani maisemia hotellin terassilla, huomasin rannan kallioilla ensin pikkukuovin. Sitä seuratessa esiin tuli myös karikukkoparvi. Se oli iloinen yllätys muuten niin vähäisten lintuhavaintojen ohessa.


Pikkukuovi hotellin rantakallioilla

Pikkukuovi ja karikukko

Paikallinen kalastaja kulki kallioilla rohkeasti sandaaleissa.



Kohta esiin tuli lisää karikukkoja.

Niitä oli parhaimmillaan ainakin viisi.

Kalliot ovat itseasiassa tulivuorten laavaa.

Rannan asukki

Onko rakkautta katsoa toisiaan silmiin....

...vai katsoa yhdessä samaan suuntaan?

Tämä veijari, Gallotin lisko, hyppäsi lounaalla käsivarrelleni.
Aiheutin pientä hämminkiä ravintolassa :)

Teide oli vielä tällä matkalla näkemättä ja kokematta. Lento kotiin oli vasta myöhään illalla, joten viimeinen päivä oli jälleen retkipäivä. Hotellin edessä oli taksitolppa ja siellä oli kiinteä hinnasto saaren eri kohteisiin. Viiden tunnin retki Teidelle oli mielestämme kohtuullisen hintainen ja sovimme kyydin. Hyppäsimme taksiin ja meilläpä kävi hyvä tuuri kuskin suhteen. Hän osasi hyvin englantia ja huomasi nopeasti innostuksemme lintuihin ja oli heti mukana etsimässä meillä lisää lajeja. Pysähtelimme välillä katselemaan maisemia ja tietysti samalla lintuja.

Mantelipuut olivat upeasti kukassa.

Teneriffalta näkyi lähisaarille; Santa Cruzille, El Hierrolle sekä kuvassa näkyvälle La Gomeralle.

Kanariankirvinen eräällä pysähdyspaikalla.

Perillä Teidellä kuski odotti meitä, kun kävimme patikoimassa vuorenrinteen kuumaisemassa. Viimeksi kun kävimme Teidellä, sumu oli niin kova, ettei kannattanut lähteä ylös. Nyt oli kirkas taivas, mutta emme silti nousseet hissillä huipulle. Näkymä oli upea myös alhaalla.

Huomaa polku ja ihmiset alhaalla.

Pico del Teide eli Teiden huippu.


Patikointireitillä oli varjossa vähän luntakin.



Matkalla kuski pysähtyi pariin oletettuun hyvään lintupaikkaan. Ei niissäkään paljon lintuja näkynyt, mutta kerran teimme u-käännöksen ja palasimme takaisin. Korppihan se käännytti kuskin vuoristotiellä ympäri. Oli meillä hauskaa, kun kuski oli aivan messissä lintujen etsinnässä.

Kanarianpeippo. En ole tainnut koskaan nähdä siitä edes kuvaa.


Korppi

Viimeisen illan mustarastaan viimeiset laulut, Teide taustalla.

Teneriffa on hyvä lomakohde, mutta lintujen suhteen ei kannata odottaa liikoja. Mietimme, että läheiset saaret saattaisivat olla mielenkiintoisempia lintumatkakohteina.

Etelänharmaalokki

Kesykyyhky

Mustarastas

Haarapääsky

Kanarianhemppo

Kanariantiltaltti

Pensasvarpunen

Peippo

Kanarianpeippo

Tuulihaukka

Korppi

Valkoviklo

Pikkukuovi

Karikukko

Makaronesianliitäjä

Merilokki?







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Thaimaa 2024, Koh Lanta + Khao Lak

Italia, Molveno 2024

Thaimaa 15.11.-28.12 2023