Ruskamatka Lappiin Lemmenjoki-Saariselkä

Ruskaretki 12.-24.9.2023

Lemmenjoki ja Saariselkä, Inari

Olin monta vuotta haaveillut retkestä Lapin maisemiin ruska-aikaan. Työni vuoksi ajankohta ei ole aikaisemmin ollut sopiva, mutta nyt vuorotteluvapaalla matka vihdoin onnistui. Aloimme innostua ja tehdä varauksia jo maaliskuussa, vaikka vapaasta ei ollut vielä saatu virallista varmistusta.

Lähdimme Pasilasta yöjunalla kohti Rovaniemeä 12.9. Huojuvassa ja heiluvassa sängyssä nukkuminen oli hieman katkonaista, mutta matka taittui junalla huomattavasti mukavammin kuin itse ajaen. Aseman kahvilan aamupalan jälkeen suuntasimme automme kohti Inaria ja Lemmenjokea. Retkipinnojen kerääminen alkoi Rovaniemen asemalla. Tokihan pari kunnon lintupysähdystä piti matkalla tehdä, vaikka ajatukseni olikin, että näin myöhään syksyllä suuri osa linnuista on jo lähtenyt kohti etelää. Ensimmäisen tauon pidimme Karinnokan lintutornilla Kittilän kylällä. Tornilta oli kaunis maisema kohti Levin tuntureita ja Ounasjokea.

Levi ja Ounasjoki Karinnokan lintutornilta

Joella näkyi joutsenparvi, tavi, sinisorsia sekä isokoskelo ja pensaissa pyrähteli järripeippoja, paju- sekä keltasirkkuja.

Matkan jatkuessa käännyimme pienemmälle Pokantielle, joka auton kuraantumisesta ja kuoppaisesta tiestä huolimatta oli hyvä valinta. Maisema oli kaunis ja ojan pentareilla näimme jopa kolme ukkometsoa. 

Punakylki- ja kulorastas Pokantien varrella

Majoituimme kolme yötä lomakylä Valkeaporossa, jonka Menesjärven rantamökissä pääsimme nopeasti Lapin tunnelmaan. Ensimmäinen ilta kalasteltiin ja saimme lupauksen siitä, että saamme syödä muutakin kuin makkaraa; ahventa tuli kolmen päivän aikana mukavasti. Jätimme kalanperkeitä pihalle ja kohta siihen tulikin kuukkeleita niistä nauttimaan. Ne olivat ehkä tottuneet kalastajien tarjoamiin herkkupaloihin.

Kuukkeli piti hauesta

Menesjärvi

Menesjärvi syyskuun aamu-usvassa.

2. päivä 14.9

Lähdimme aamulla aikaisin kohti Joenkielistä. Valkeaporosta on tunturikierroksen lähtöpisteeseen muutama kilometri ja taisimme olla ensimmäiset liikkeellä, koska hätyytimme lentoon parikin parvea metsoja, yhteensä seitsemän lintua. Ison linnun lentoonlähtö vierestä on melko vaikuttava hetki, saati kun niitä on neljä.

Joenkielisen tunturin juurelle pitää ensin kävellä muutama kilometri kaunista, vaihtelevaa lappilaista metsäpolkua, jonka maisemat vaihtuvat mäntymetsästä, kosteikkoihin ja puronvarsiin.

Tunturipuron raikkautta

Kun Joenkielinen ja Pieni Joenkieleinen avautuvat silmien eteen syyskuisessa aurigonpaisteessa, tuntee olevansa oikeassa paikassa juuri sillä hetkellä.

Joenkielinen

Yläosassa tunturin rinnettä näin sivusilmällä liikettä rakassa. Hihkaisin mieheni pysähtymään ja jähmetyimme paikoillemme. Näimme kuusi kiirunan poikasta liikkuvan kivikossa. Pari niistä tuli polulle, aivan muutaman metrin päähän meistä, kunnes seuraava retkeilyseurue lähestyi ja linnut siirtyivät kauemmaksi. Lähistöllä oli myös aikuinen riekko. Ensin luulimme poikasia riekonpoikasiksi, joita emo vahtii, mutta lintutietäjätuttavamme tunnistivat poikaset kiirunoiksi. Kanalinnut välillä kokoontuvat sekaparvissa, mutta kiirunaemoa emme nähneet. Tuo lintukokemus ei hevin unohdu.

Kiiruna Joenkielisellä

Kiirunoita oli yhteensä kuusi

Riekko kiirunoiden porukassa

Kiirunoilla on hyvä suojaväri, tässä kuvassa on ainakin neljä kiirunaa

Paluumatka laskeutui toiselle puolelle tunturia, josta oli huikeat näkymät Lemmenjoelle.

Lemmenjoki on saanut nimensä saamenkielisestä nimestä Leammi, joka tarkoittaa suomeksi lämmintä.

Joen rannassa paistoimme makkarat ja kuukkelit tulivat nuotiolla matkaajia tervehtimään.

Ensimmäisellä vaelluksellamme matkaa kertyi sivupolkuineen noin 18 kilometriä ja se tuntui jaloissa. Vielä parin tunnin pisto Menesjärven ahvenpaikalle ja sauna tuntui enemmän kuin hyvältä. Illalla revontulet ilahduttivat väsynyttä retkeilijää.

3. päivä 15.9

Olimme olleet kesäkuussa 2022 linturetkellä Lapissa ja lähdimme uudestaan katsomaan samoja kohteita. Sulaojan lähde, joka tunnetaan myös nimellä Valkoinen lähde, sijaitsee Kevon retkeilyreitin lähtöpisteellä. Sinirinta oli jo lähtenyt lämpimään, mutta koskikara oli paikalla ilahduttamassa meitä. Paikka on syksylläkin kaunis, vaikka ruska olikin ohi ja puut olivat jo lehdettömiä.

Koskikara Sulanojan lähteellä

Koskikara

Niittykirvinen

Merikotka Karigasniemen tien varrella

Pajusirkku poroerottelualueella Piesjänkällä

Koukkasimme paluumatkalla Neljän tuulen tuvan kautta. Kalakeitto oli maukasta ja paikan kuuluisalla linturuokinnalla oli ruuhkaa; järripeippo, viherpeippo, närhi, kuukkeli sekä käpytikka. Se olikin ainoa käpytikka, jonka näimme koko reissun aikana. Opin taas linnuista uutta, kun luin, että käpytikka ei pesi Tunturi-Lapissa, joten ei ollut ihme, ettei sitä retkillä näkynyt. Etelässä käpytikka näyttäytyy melkein joka metsäretkellä. Tuvan emäntä kertoi, että taviokuurnat ovat vielä metsissä, eikä niitä ole ruokinnalla näkynyt.

Käpytikka ikkunan läpi kuvattuna Neljän tuulen tuvalla

Järripeippokin on kuvattu ikkunan läpi.

4.päivä 16.9

Aamun ahvenkalastuksen jälkeen siirryimme Lemmenjoelta Saariselälle mukanamme muovikassillinen kaloja. Ilta kului ahvenia fileoidessa sekä suunnitellessa tulevaa ja tutustuessa seuraavien päivien retkikohteisiin.

5. päivä 17.9

Säätiedotukset olivat luvanneet sateista ja harmaata säätä melkein koko viikoksi. Olikin aamulla iloinen yllätys, kun taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Lähdimme kävelemään aamulla Iisakkipään kylkeä pitkin Rumakuruun. Matkalla tunturikoivikossa pyrähteli pikkulintuparvia mm. urpiaisia, niittykirvisiä sekä järripeippoja.

Urpiaisia ruskan keskellä

Rumakuru

Rumakurusta kiipesimme Vävypäälle ja palasimme takaisin Hirvaskurun puronvartta pitkin. Matkaa kertyi yhteensä n. 17,5 km

6. päivä 18.9

Seuraavakin aamu valkeni pilvettömänä ja ilmaa raikasti pieni pakkanen. Ajoimme Kiilopäälle ja lähdimme nousemaan tunturille. Kaukana näkyivät Nattaset ja maisema oli muutenkin huikea. Tuntureilla, kuten myös soilla mieleni lepää ja on tilaa hengittää. Kiilopään kiirunaa ei näkynyt, mutta onneksi olimme niitä jo Joenkielisellä nähneet. Kiilopäältä laskuduimme kohti Luulampea. Kiersimme lammet ja nousimme Eetunkurun reunalle. Saimme nauttia matkasta kaksistaan aivan rauhassa, eivätkä maastopyöräilijät kulkeneet samaa reittiä.

Tuuli yltyi ja parvi niittykirvisiä saattoi meitä samaa matkaa huipulle ja antoi meille lisää energiaa kapuamiseen. Kun etsimme tuulensuojaista evästaukopaikkaa, koimme jälleen ihanan yllätyksen. Muutaman metrin päässä huomasin riekkoparin. Se jatkoi rauhassa ruokailuaan, kun ne huomasivat, ettei meistä ole niille häiriötä. Yhdessä riekkojen kanssa söimme eväitämme upeassa kurumaisemassa.

Riekot Eetunkurussa

Riekko

Niittykirvisiä oli edelleen tuntureilla

Kun saavuimme takaisin autolle, matkaa oli kertynyt n. 17 kilometriä.

7. päivä 19.9

Jälleen lähdimme aikaisin aamulla liikkeelle. Aamu oli harmaa ja sumuinen, kun vuorossa oli Iisakkipään huiputus. Tunturi peittyi pilveen ja näkyvyys oli ehkä pari sataa metriä eli naapuritunturit eivät näyttäytyneet meille lainkaan. Jatkoimme tihkusateessa matkaamme Pääsiäiskurulle ja sen myötä Vellinsärpimälle asti, jossa pidimme ruokatauon päivätuvalla. Matkalla oli käytöstä poistettu tulistelupaikka, jossa kuukkelit olivat selvästi tottuneet saamaan retkeilijoiltä evästä. Kolme kuukkelia tuli heti paikalle ja maistuihan niillekin eväsrusinamme.

Paluumatkan teimme Luttojoen vartta pitkin ja tie oli mukavan leveä, jossa sekä kävelijöiden että pyöräilijöiden oli hyvä kulkea yhdessä ilman vaaratilanteita.

Tästä retkestä kertyi matkaa noin 20 km. Linturetkenä päivä oli vaatimaton, vaikka muuten koimme jälleen hienoa maisemaa.

Olimme väsyneitä, mutta koska luotimme säätiedotuksen seuraavan yön lumimyrskyyn ja siitä johtuvaan lepopäivään, jaksoimme illalla lähteä paikalliseen kuuntelemaan elävää musiikkia. Herrasmiehet-trio sai jalkamme vetreytymään.

8. päivä 20.9

Herätys oli melkoinen kauhistus, kun yhtäkkiä Saariselälle olikin tullut talvi. Lunta oli ehkä 15 cm ja teimme aamulenkkinä Aurora-kierroksen, joka on vain pari kilometriä. Maisema oli täysin muuttunut lumisine puineen ja puronvarsineen. Nyt oli aika lepuuttaa jalkoja, selata valokuiva sekä kirjoittaa matkakartomusta. Huomenna toivottavasti jälleen pääsemme luontoon.

Kun olimme päivän olleet sisällä, illalla teki mieli jo ulkoilmaan ja lähdimme pienelle happihypylle. Hyvissä varusteissa ei sade tuntunutkaan niin pahalta ja päätimme huiputtaa Kaunispään, toki vain päällystettyä tietä pitkin, joten se ei ollut kovin rankka kapuaminen. Alas tullessa kolme riekkoa ylitti edestämme tien ja ne jäivät ruokailemaan tien penkalle, joten saimme jälleen katsella niitä lähietäisyydeltä. Lepopäivänä matkaa kertyi noin 9 km

9.päivä 21.9

Päivä valkeni hieman kirkkaampana ja lähdimme latupohjaa pitkin Laanilaan ja katsomaan vanhaa Prospektorin kaivosta. Kultakaivos ei koskaan ollut tuottoisa ja museonakin melko vaatimaton. Piispanojalla oli tulistelukota ja siellä oli hyvä paistaa makkarat. Puron vieressä ulkona oli myös tulipaikka, mutta sisällä hehkutti hiillos sopivasti valmiina.

Kiilopää ja Nattaset kaukaisuudessa

Siitä jatkoimme Iisakkipäälle ja Pääsiäiskurulle. Matkalla ohi kiitävä ampuhaukka sai tiaiset hätääntymään ja myöhemmin lapintiaiset pyrähtelivät ympärillämme. Nekin ovat kuukkeleiden tavoin selvästi tottuneet matkailijoihin.

Lapintiainen

Nyt tunturin laki ei ollut pilvessä ja maisemat olivat mahtavat. Matka oli kuitenkin sohjoinen ja lumi nuljui polulla kengän alla. Auringon lyhyet pilkahdukset pilvien takaa toivat värit takaisin luontoon ja antoivat lisää puhtia matkan tekoon. Lisäksi kymmenien urpiaisten parvi ruokailemassa sai hetkeksi väsyneet jalat unohtumaan. Matka oli noin 20 km.

Kymmeniä urpiaisia oli parvessa ruokailemassa

Urpiainen

Illalla kävimme vielä autolla katsomassa, missä kunnossa olisivat Hammastunturin puolen tiet. Näimme, että lumet ovat tieltä sulaneet ja sinne pääsisi seuraavana päivänä vaaroille vaeltamaan, vaikka märkää varmasti olisi.

Piekana

10.päivä 22.9

Viimeinen kokonainen Lapinpäivämme alkoi taas harmaana ja sateisena. Olin kolme viikkoa ennen matkaa katsellut Facebookin Saariselkä -ryhmässä ihania maisemakuvia syksyisistä tuntureista ja sinisestä taivaasta. Tänä aamuna pilvet roikkuvat, maasta nousee usva ja siinä välissä tihkuttaa. Aamun sää saa mielen hieman matalaksi, mutta ei auta. Kumipuku päälle sekä saappaat jalkaan ja menoksi. Ajoimme Kuutturantietä ja jätimme auton metsätien varteen ja jatkoimme siitä jalan Harrijänkälle. Kaunis retki, vaikka aurinko olisi suon ruskaa kaunistanut vielä lisää. Matkalla saimme vielä yhteenvedon Lapin linnuista: kaksi riekkoa, kuukkeli sekä lapintiainen.

Saariselkä oli myönteinen kokemus. Poluilla ei ollut ruuhkaa vaan saimme kulkea rauhassa Lapin maisemissa. Sää ei meitä koko ajan suosinut, eikä ruska ollut parhaimmillaan, mutta onneksi koimme myös värit loistamaan saavan auringonpaisteen ja huikeat maisemat sekä sinisenä siintävät tunturit kaukaisuudessa. Linturetkenä matka oli hieno syksyisestä ajankohdasta huolimatta, vain maakotka jäi tavoitteesta uupumaan.

Syyskuussa kun retki tehtiin

kun soille eksyttiin

vaivaisessa koivikossa

uneen asti kuultiin se

kolkko korpin nauru.

-Pauli Hanhiniemi-