Playa del Ingles, Gran Canaria

 

Playa del Ingles, Gran Canaria

23.12-30.12.2022

Erään pimenevän syksyn suoretken jälkeen päätimme, että jouluksi on päästävä aurinkoon. Aloimme vertailla kohteita ja lyhyen jouluvapaan vuoksi päätimme lähteä lomalle vain viikoksi ja silloin on Kanarian saaret hyvä vaihtoehto. Varasimme siis matkan Playa del Inglesiin Gran Canarialle.

1. päivä 23.12

Turkinkyyhky jo odotteli meitä.

Lento lähti aikaisin aamulla ja kirjauduimme hotelliin jo iltapäivällä. Hotelliin ja allasalueeseen tutustumisen jälkeen ehdimme hetken levätä auringossa. Ensimmäinen tapaamamme lintu etelänharmaalokkien lisäksi oli turkinkyyhky hotellin pihalla. Niitä siellä lenteli ja kävi altaasta juomassa joka päivä.

Auringon piilouduttua rakennusten taakse päätimme lähteä hiekkadyyneille kävelemään ja katsomaan auringonlaskua. Silloin näimme ensimmäiset tuulihaukat. Niitä oli kaksi ja ne lentelivät aivan hotellin yläpuolella.




Tuulihaukka männynkävyllä auringonlaskun aikaan.

Maspalomasin hiekkadyynit ovat upeat ja siellä oli paljon ihmisiä katsomassa sekä kuvaamassa häikäisevän kaunista auringonlaskua.


Aurinko piiloutui Faro de Maspalomas -majakan taakse.

2. päivä, jouluaatto

Hieman hämmentyneinä kahden tunnin aikaerosta, heräsimme jo klo 6.30. Päätimme lähteä kävellen Maspalomasiin, meren läheisyydessä sijaitsevalle pienelle järvelle, La Charca de Maspalomas. Luimme sen linnustosta etukäteen blogista sekä muistimme muutaman vuoden takaa matkaltamme, että siellä oli mm. haikaroita. Silloin emme vielä harrastaneet näin aktiivisesti lintuja.

Matkaa kertyi kaupungin kautta noin 8 kilometriä ja kävellessämme aurinko ehti nousta ja alkoi mukavasti lämmittää.

Monessa puskassa ja puussa kuului pikkulintujen ääniä, mutta emme saaneet niistä varmoja tunnistuksia. Lähestyessämme rantaa innostuksemme alkoi nousta. Ensin meidät toivottivat tervetulleiksi kauluskaijat, vihreät papukaijat, jotka lentelivät yläpuolellamme ja välillä lepäsivät puissa.

Kauluskaijan alkuperäinen esiintymisalue sijaitsee Afrikan keskiosassa. Karanneet lemmikit ovat muodostaneet elinvoimaisia kaupunkipopulaatioita.

Kohta saavuimme järven rantaan ja huomasimme mieheni sanoin, että paikkahan on mahtava lintueldorado. Muut turistit ja liikenne eivät vielä ehtineet häiritä lintuja. Myöhemmin lisäksi huomasimme, etteivät linnut olleet kovinkaan arkoja, vaan olivat ilmeisesti tottuneet ihmisten ääniin. Järvi oli tien puolelta aidattu, joten linnut saivat olla rauhassa aivan näköetäisyydellä. Rantakasvustossa ensimmäisenä kiinnitti huomiomme silkkihaikarat sekä pitkäjalka, jota ei ole vaikea tunnistaa.

Pitkäjalka ja sen pitkät jalat.

Jalo-, harmaa-, silkki sekä kapustahaikarat viihtyivät järven rannalla ja puissa.

Kohta silmämme alkoivat löytää myös muita kahlaajia mm. mustapyrstökuirin, pikkutyllin, punajalka- ja valkoviklon, kuovisirrin sekä rantasipin. Pronssi-iibis oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Osa linnuista vaati myöhemmin kuvista tunnistamisen ja lajin varmistamisen. Kamerasta oli jälleen iso apu lajien oppimisessa.

Mustapyrstökuiri

Kuovisirrin näin myös Tuusulassa viime syksynä.

Pronssi-iibis

Silkkihaikara

Pitkäjalka saaliin kanssa

Pikkutylli ja kuovisirrit

Punajalkaviklo

Kun ihmisranta heräsi ja alkoi turistikuhina, meidän oli aika lähteä. Palasimme taksilla hotellille ja ehdimme hyvin myöhäiselle aamupalalle. Mieli oli hyvä ja nälkäkin oli kasvanut sopivasti.

Lopun päivää nautimme auringosta ja lämmöstä altaalla. Samalla saimme seurata turkinkyyhkyjen kuhertelua sekä kanarianhempon elämää hotellin palmuissa.

Turkikyyhkytkin viihtyivät altaalla.

Lounasterassilla meitä ilahdutti monarkkiperhonen, joka on melko harvinainen Atlantin tällä puolella.

Monarkkiperhonen

3.päivä, joulupäivä

Joulupäivän levättyämme, lähdimme rantaa pitkin kävellen jälleen Maspalomasiin. Suunnittelimme matkan niin, että ehtisimme käydä lintujärvellä ennen auringonlaskua. Matkalla hiekkarannalla meitä vastaan tuli pikkukuovi.

Pikkukuovi Maspalomasin rannalla.

Olimme aikatauluttaneet 8 kilometrin kävelyn loistavasti ja saimme pitkään katsella auringon painumista mereen. Ennen pimeän tuloa ehdimme ihmetellä kapustahaikaran erikoista ruokailua. Se haroo nokallaan vettä päätään heiluttaen sivulta toiselle.

Mustanokkainen silkkihaikara sekä kapustahaikara ruokailemassa.


Kapustahaikara sai saalista.


Atlantti taustalla ja La Charca de Maspalomas edessä.

Tyyntä myrskyn edellä La Charca de Maspalomas -järvellä

4.päivä 26.12.2022

 Aamupalan jälkeen haimme etukäteen varaamamme sähköavusteiset maastopyörät ja käänsimme tangot jälleen kohti Maspalomasin lintuja. Pikaisen tsekkauksen jälkeen lähdimme ajelemaan vuorille reittiä, jonka pyörävuokrausfirma meille vinkkasi.

Ylämäki oli mukavasti päällystetty ja matka sujui kevyesti sähköavun kanssa. Tie oli selvästi myös kilpapyöräilijöiden suosima ja tunsin hurjaa myötäpelkoa, kun niitä tuli vastaan alamäkeen aivan kuin olisivat ajaneet ilman jarruja.

Kuulimme paljon lintujen ääniä ja matkaamme hidasti, kun vähän väliä piti tehdä lintupysähdyksiä. Uusi tuttavuus meille oli vahanokka pienen puron pusikoissa.

Vahanokka, Common Waxbill

Kerran pysähdyimme kuuntelemaan outoa linnunääntä. Etsimme sitä jonkin aikaa, kunnes mieheni paikallisti äänen. Purossa tien vieressä meitä huijasi sammakko. Pitää selvästi vielä treenata lintujen ääniä.


Ayagauresin kylässä, jossa söimme lounaskeiton ja pidimme pienen tauon, näimme terassin puissa kanariansinitiaisen sekä läheisellä aidalla kanariantiltaltin.

Kanariantiltaltti, Canary Islands Chiffchoff.

Kylässä tiemme erosivat kilpapyöräilijöiden kanssa. Me jatkoimme matkaamme toiseen suuntaan, jonka kerrottiin olevan soratie. Suomalaisen ajatuksissa oli enemmänkin kivipolku. Tottumattoman maastopyöräilijän jarrut kävivät kuumana ja vauhti ei päätä huimannut.

Kuvassa näkyvä serpentiinisoratie oli pyöräreittiämme

Jos jotain harmillista, reitti antoi myös paljon hyvää. Ei tarvinnut pelätä autoja eikä ollut ruuhkaa, vain pari enduropyöräilijää tuli vastaan. Lisäksi saimme rauhassa kuunnella ja etsiä lintuja.

Supertähystäjämieheni näki linnun lentävän ohi. Onneksi se istuutui pusikkoon, jotta saimme siitä varmistuksen. Pyörän kanssa ei ole helppo toimia nopeasti: pyörä tukea vasten, kamera esille ja linnun etsintä. Monesti lintu ehtii siinä välissä jo vaihtaa paikkaa. Kori oman pyörän tangossa kotona Suomessa helpottaa paljon toimintaa.

Pyörät nojaavat penkerettä vasten, kun pidämme taukoa ja etsimme lintuja

Isolepinkäinen on tuttu näky myös Suomessa.

Kohta taas linnun ääni herätti huomiomme. Kallionkielekkeellä, pensaasta löysimme jälleen uuden lajin, samettipääkertun.

Samettipääkerttu, Sisillian Wabler

43 kilometrin pyöräilyn jälkeen pääsimme perille Inglesiin monta muistoa ja lintulajia rikkaampana ja saimme luovuttaa pyörämme ehjänä takaisin.

 

5.-6.päivä

Kanarian saaret ja Playa del Ingles heräsivät tuulisena ja pilvisenä. Auringosta ei nyt voinut nauttia, joten lähdemme Gran Kanarian pääkaupunkiin Las Palmasiin paikallisbussilla. Muutama lokki näyttäytyi myrskyisellä rannalla, muuten kaupunki oli tyhjä linnuista.

Tutustuimme Kolumbus -museoon, jonka sisäpihalla asuivat kaksi papukaijaa sekä pensasvarpuset.

Seuraavat päivät saimme seurata Calima hiekkamyrskyä Saharasta. Harmitti hotellin henkilökunnan puolesta, koska joka paikka oli hiekassa; altaat, parvekkeet sekä terassit. Ulkoterassit olivat kiinni kovan tuulen vuoksi, mutta onneksi lämpö pysyi melko mukavana. Aurinkokin tuli lopulta jälleen näkyviin, vaikka hiekka sitä hieman himmensikin. Palmut huojuivat ja taipuivat, mutta eivät antautuneet tuulelle.

7.päivä 30.12

Kolumbuksen museossa oli pienoismalli Gran Canariasta.

Rogue Nublo

Viimeiseksi päiväksi vuokrasimme auton ja lähdimme jälleen kohti vuoria. Ensimmäinen kohteemme oli Roque Nublo, joka on eroosion muovaama jättikivi vuoren huipulla. Matkaa kivelle on parkkipaikalta pari kilometriä. Kävellessämme ylös polulla pyrähteli pikkulintu, josta ehdin juuri ottaa kuvan, ennen kuin se piiloutui pusikkoon. Kotona kuvista totesimme sen kanariankirviseksi.

Kanariankirvinen, Berthelot's pipit

Käpytikka Roque Nublon rinteellä


Käpytikka ruokailee stereona.

Seuraavaksi kävelimme kymmenen kilometrin pikkuvaelluksen Llanos de la Pezin mäntymetsässä, jonka muistimme viisi vuotta sitten olleen mustana metsäpalon jäljiltä. Nyt metsä oli elpynyt ja toipunut hienosti. Tummat rungot kuitenkin muistuttivat menneestä tuhosta.

Llanos de la Pezin mäntymetsää.

Gran Canarialla on mukavia vaellusreittejä.

Metsän tiaiset sirkuttivat oksilla, mutta ne eivät halunneet näyttäytyä meille. Parkki- ja eväspaikalla korpit odottelivat, jäisikö retkeilijöiltä jotain syötävää.

Gran Kanarian korkein huippu on Pico de las Nieves. Kohteessa oli kuitenkin liikaa ihmisiä ja autoja, joten käyntimme siellä oli nopea. Halusimme takaisin luonnon rauhaan.

Ennen paluuta Inglesiin, pysähdyimme Caldera de los Martelesissa, joka on vanhan tulivuoren kraatteri. Tiesimme, että siellä saattaisi tavata petolintuja. Lähdimme laskeutumaan alas kraatterin rinnettä, mikä olikin hankalaa olemattoman polun sekä irtokivien vuoksi. Huomasin vastakkaisella puolella varisten ajavan isoa lintua takaa ja sitten se hävisi näkyvistä. Kohta hiirihaukka otti korkeutta sinistä taivasta vasten ja myös mehiläishaukka ilmestyi liitelemään kraatterin ympärillä. Ennakkotieto petolinnuista piti siis paikkaansa.

Kävelijät kraatterin pohjalla tuskin näkyvät kuvassa.

Tien toiselta puolelta lähti vaellusreitti läheiseen rotkoon. Sieltä oli näköyhteys jopa Las Palmasin kaupunkiin. Pikkulinnut jälleen piilottelivat pensaikossa, äänistä päätellen niitä siellä muutamia oli. Punarinnan oranssin rinta kuitenkin paljasti sen meille oksien välistä.

Keskeltä saarta, vuorilta näkymä Las Palmasiin.

Vuoriston serpentiinitiet estivät meiltä paluumatkalla lintujen tarkemman tarkkailun. Tien reunaan ei kerta kaikkiaan uskaltanut pysähtyä, joten kaksi petolintua jäi tunnistamatta puun oksilta ja sähkölinjalta. Tuulihaukka lekuttelemassa tien vieressä oli sentään helppo tunnistaa.

Vuorilla oli lämpöä vain 12 astetta ja kova tuuli viilensi ilmaa lisää. Oli mukava palata rannan lämpöön ja tietysti piti tehdä vielä pieni koukkaus Maspalomasin lintujärvelle ennen auton palauttamista.

Järvi, La Charca de Maspalomas, sekä vuoristo olivat meidän lomamme parhaat lintukohteet Gran Canarialla. Linnut ovat mukavasti tuoneet sisältöä matkoihimme. Kohteista voi löytää jotain uutta ja joka paikassa on mielenkiintonsa lintujen vuoksi.

Näkemämme lintulajit Gran Canarialla.

Turkinkyyhky 

Tuulihaukka  

(Etelän)harmaalokki                 

Mustarastas

Kanarianhemppo

Kauluskaija

Käpytikka

Silkkihaikara

Jalohaikara

Harmaahaikara

Kapustahaikara

Pronssi-iibis

Pitkäjalka

Mustapyrstökuiri

Pikkutylli

Valkoviklo

Punajalkaviklo

Liejukana

Kuovisirri

Rantasipi

Pensasvarpunen

Myskisorsa

Vahanokka

Afrikansinitiainen

Kanariantiltaltti

Isolepinkäinen

Samettipääkerttu

Kanariankirvinen

Korppi

Punarinta

Hiirihaukka (arohiirihaukka?)

Mehiläishaukka



Kommentit

  1. Kiva kohde oli tämäkin ja La Charca järvi upea lintukohde.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kauniista ja mielenkiintoisesta linturetkestänne!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Thaimaa 2024, Koh Lanta + Khao Lak

Italia, Molveno 2024

Thaimaa 15.11.-28.12 2023