Linturetki Pärnu, Viro 14.-17.10.2022

 

PÄRNU 14.-17.10.2022

Varasimme kylpylämatkan Pärnuun ystäväpariskunnan kanssa, mutta varauduimme pakatessa toki myös lintuoptiikalla. Olimme käyneet Pärnussa kerran aikaisemmin, kolme vuotta sitten. Silloin vierailimme siellä kesällä, jolloin lintujen pesintäaika oli kiihkeimmillään eikä lintupaikoilla näkynyt kovin paljon elämää. Mietimme, että sinne pitää palata joskus keväällä, mutta nyt ajankohta oli kuitenkin syksy. Ajattelin, että jo Suomen rannat jättäneet kahlaajat ja hanhet lepäisivät nyt Pärnun rannoilla ja kosteikoilla. Jouduimme kuitenkin osittain siltä osin pettymään.

Saavuimme Hotelli Tervis Medical Spahan perjantai-iltana ja iltapalan jälkeen kävimme lepäämään, jotta seuraavana päivänä jaksaisimme kiertää rantoja ja lintutorneja.

Pärnussa on paljon lintutorneja.

1. päivä

Aamulla aloimme selvittää mahdollisuutta lähteä pyörällä liikenteeseen. Ystävämme osaa viroa sen verran, että pyöränvuokraus onnistui paikallisella kielellä, vaikka vuokrauksen olisi voinut toimittaa myös suomeksi. Annan ison suosituksen pyörävuokrausfirma Rattarentille. Pyörät saapuivat 40 minuutin päästä soitosta (20 min ennen sovittua aikaa) ja henkilökunta antoi ohjeet ja sääti pyörät sopiviksi. Naisten pyörässä oli myös kori, jossa oli helppo kuljettaa kiikari ja kamera. Kaukoputken jätimme huoneeseen. Suunnittelimme menevämme torneille uudestaan autolla, jos siellä on lintuja. Kaukoputkea ei kuitenkaan tarvittu koko matkan aikana.

Merilokki, harmaalokki sekä naurulokin poikanen samassa kuvassa.

Yksi monista Pärnun variksista.

Lähdimme hotellilta pyöräilemään Pärnun rantaa myötäilevää pyörätietä pitkin. Hotellimme sijaitsi aivan rannan pohjoispäässä ja poljimme kohti toista päätä, jossa useampi Pärnun lintutorneista sijaitsee. Matkalla näimme lähinnä lokkeja ja variksia, joita kaupungissa on huomiota herättävän paljon. Niitä oli joka puolella.

Sää oli koko viikonlopun tihkuinen ja hämärä, mikä ei valokuvauksen kannalta ole paras mahdollinen.

Minä ja Nikon P1000

Hiekkarannan ja dyynien jälkeen saavuimme ruovikkoiselle rannalle. Toivomani muuttomatkalla lepäävät kahlaajat sekä hanhet loistivat poissaolollaan. Muutama ilonpilkahdus sentään löytyi. Jalohaikara lensi ruovikon yli, kuten myös haukka, joka jäi meiltä tarkemmin tunnistamatta. Kun olimme jo nousemassa pyöriemme päälle, pikkulintuparven ääni kiinnitti huomiomme. Aivan päältämme lensi kahdeksan viiksitimalia. Kameraa en ehtinyt saada esille, nyt saimme kuvan vain mieliimme ihanista ja meille harvinaisista linnuista.

Paljon on tuttuja lintuja

Jalohaikara laskeutui ruovikkoon.

Kahvitauon jälkeen ylitimme Pärnujoen ja pyöräilimme takaisinpäin joen rantaa. Sielläkään ei ollut suurta linturyntäystä, mutta kalastajia sitäkin enemmän. Kauniista ruskasta saimme onneksi nauttia eikä sadekaan meitä aivan läpimäräksi kastellut.

Pärnun ympäristössä on hyvät pyöräilyreitit.

Kalastus on suosittua Pärnussa.

Lokinpoikanen sai osansa saaliista.

Mukava yllätys retkellä oli nähdä mustavaris, jonka Suomessa olen nähnyt vain Porissa ja kerran Sastamalassa. Seuraavana päivänä näimme niitä uudestaan hotellimme pihassa.

Mustavaris

Jatkoimme vielä matkaa keskustan ohi ja rantateitä pitkin pyöräilimme aivan kaupungin toisessa päässä olevalle tornille. Siellä näimme matkan ainoan kahlaajan, jonka kuvista saimme varmistettua nuoreksi tundrakurmitsaksi. Muuten vain lokit ja varikset täyttivät rantaa. Niiden lisäksi löysimme kuolleen hylkeen, joka oli ajautunut rantaveteen.

Tundrakurmista melko kaukana aallonmurtajalla.

Hylje oli ajautunut rantaan.

Kuuden tunnin pyöräilyn jälkeen rentouduimme kylpylän poreissa ja erilaisissa saunoissa.

2. päivä

Toisen päivän aloitimme tuulisella rannalla kävellen. Hotelliltamme oli hieno kulkuväylä Pärnujoen suistossa, ruovikon päällä, suoraan hiekkarantaan ja dyyneille. Viimeksi kun kävimme siellä kesäaikaan, kävelimme aallonmurtajan päähän, majakalle, noin kahden kilometrin matkan. Nyt oli siihen liian tuulista, osa murtajasta ja kivistä oli veden sekä tyrskyn peitossa.

Kahden kilometrin mittainen aallonmurtaja oli osittain tyrskyjen peitossa.

Isokoskelot uivat aallonmurtajan suojassa

Tuuli oli rannalla kuitenkin vielä melko lämmin ja sopiva pukeutumien ei estänyt aaltojen rajassa kävelemistä. Hetken päästä nousimme kuitenkin dyyneille ja niiden taakse suojaan tuulelta. Siellä pikkulinnut pyrähtelivät ja söivät tyrnimarjoja, jotka värjäsivät dyynit ruskaisten pajujen lisäksi oranssiksi.

Pensaat olivat täynnä tyrniä.

Pärnujoen suun toisella puolella oli satama, jonka rahtilaivat houkuttelivat lokkeja paikalle. Kun laiva lähti satamasta, se mylläsi pohjaa ja lokit pääsivät helpolle aterialle.

Lokit katse kohti ulappaa

Lokit ruokailivat laivojen vanavedessä.

Sataman läheisyydessä näimme yksinäisen sepelhanhen sorsien seurassa. Ainoat hanhet koko matkalla sepelhanhen lisäksi olivat iltahämärässä lentävät harmaahanhet aurassa kohti yöpymispaikkaa.

Sepelhanhi ja sinisorsa

Onneksi emme lähteneet Pärnuun ainoastaan lintujen vuoksi. Ne olivat mukavia sivuosumia ystävien kanssa vietetyn kylpyläloman ohessa.

3.päivä

Aamukävelyn rannalla sekä aamupalan jälkeen jätimme kaupungin ja lähdimme kohti Keilajokea vielä ennen Tallinnaa. Matkalla laskimme kaulushaikaroiden pesiä ja myös piekana näyttäytyi.

Kävimme Keilajoen putouksilla viime keväänä ja se jäi mieleemme kauniin ympäristönsä ja hienojen putousten vuoksi. Halusimme myös ystäviemme näkevän ne. Harmillisesti ja luonnollisesti syksyllä vesimäärä on paljon pienempi ja putoukset olivat kuihtuneet melkein olemattomiin. Harmaahaikara iloksemme kalasti joen uomassa.

Keilajoen putoukset

Harmaahaikara

Ennen paluuta Tallinnaan saimme matkapisteiksi vielä vihervarpusen ja tilhen. Yhteensä näimme matkan aikana 33 lintulajia. Edelleen jäi kytemään ajatus matkasta Pärnuun kevätaikaan, jolloin linnut suuntaavat kohti pohjoista.