Lappi-Kuusamo Apuksen linturetki 6/2022

 

Apuksen Linturetki Kuusamo-Saariselkä-Utsjoki 4.-10.6.2022

Olen rajannut blogini lintukertomukset ulkomaille, mutta Lappihan on kauniin luontonsa ja erityisen ympäristönsä vuoksi melkein kuin kävisi ulkomailla. Lappi on minulle melko tuntematonta seutua ja aikuisena lintu- eli kesäaikaan olen käynyt siellä vain kerran aikaisemmin. Tuolloin meillä ei vielä ollut kameraa tai kaukoputkea ja kiikaritkin olivat vanhanaikaiset. Linnut eivät meille vielä silloin olleet niin tärkeä osa elämäämme ja  matkailuamme.

Jo sydäntalvella päätimme lähteä linturetkelle, jonka Keski- ja Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry järjesti kesäkuussa 2022. Ilmoitus matkasta tuli sähköpostiin ja jopa hieman yllättäen mieheni oli heti yhtä innokas ja nopeasti ilmoittauduimme mukaan. 

Mikä parasta, oppaamme Mikko Savelainen suunnitteli matkan valmiiksi eikä itse tarvinnut ajaa pitkää matkaa Suomen halki. Mikko osoittautui todelliseksi lintutuntijaksi, joka tunnistaa lintulajit jopa niiden äänistä.

Matkaan lähdimme 4.6 2022 pikkubussilla Järvenpäästä.

1. päivä

12 hengen matkaseurueemme noudettiin pikkubussin kyytiin Kerava-Järvenpää-Kellokoski -pysäkeiltä. Porukan viimeiset lintuharrastajat otettiin vielä kyytiin Joroisista.

Ensimmäisenä kohteenamme oli Kuusamo. Matkalla bussin ikkunasta tai taukopaikoilla näimme tavallisia lintuja, joita innolla aloin kirjata matkamuistikirjaani. Majoittauduimme Kuusamossa Iisakki Villagen Papin talossa. Se oli melkein luxustason majoitus, viehättävä hirsirakenteinen talo, jossa oli sopivasti huoneita koko ryhmälle eli saimme talon kokonaan omaan käyttöömme. Odotellessamme avaimia leppälintu lauloi puun latvassa, näin sain ensimmäisen uuden vuosipinnan heti perille saavuttuamme.

Leppälinnun laulu kuului ensimmäisenä, kun nousimme bussista Kuusamossa.

Asettauduttuamme taloksi teimme järvelle pienen kävelylenkin ja siellä uiskenteli kuikkien, lapasorsien ja tukkakoskeloiden lisäksi tavallisempiakin vesilintuja, kuten haapana, tavi sekä telkkä. Rannassa rantasipit ja lirot tekivät rohkeasti tuttavuutta kanssamme. 

Retkellä oli iltaisin tapana kokoontua porukalla ja kerrata päivän havainnot sekä suunnitella seuraa päivää. Ensimmäisen illan palaverin jälkeen lähdin mieheni kanssa vielä kiertämään lähimaastoa. Piisami uiskenteli lähellä rantaa ja samalla kuului myös taivaanvuohen "määkinä".

Piisami uiskenteli haapanan seurana.

Punakylkirastas jaksoi laulaa pitkään ja toiveikkaana alkukesän myöhäisillassa.

2. päivä 5.6 2022 Kuusamo

Aamulla suuntasimme kohti Valtavaaraa, jonne kapusimme kauniissa auringonpaisteessa. Ensimmäisenä linnuista kuului käki. Se ilahdutti, vaikka erityisesti sinipyrstöä olimme tulleet etsimään ja kuuntelemaan. Kohta jo pari kuukkelia tuli tervehtimään ja hetken aikaa ne lentelivät läheisillä oksilla. Yksi matkan henkilökohtaisista tavoitteistani oli saavutettu, kuukkeli. Olin nähnyt sen vain kerran aikaisemmin, vuosia sitten hiihtolomalla Sallan laduilla.

Kauniissa Valtavaaran maisemissa näimme myös mm. metsäkirvisen, hippiäisen ja käpytikan. Sinipyrstön kohtaaminen jäi odottamaan seuraavaa kertaa.

Matkalla seuraavaan kohteeseen teimme muutaman pysähdyksen, joista vuosipisteinä kertyi pensastasku, pikkulokki ja eliksenä isokäpylintu, jota en olisi vasten aurinkoa itse mitenkään osannut tunnistaa. Oppaamme Mikko tunnisti sen sekä äänestä lähistöllä piilottelevan pikkusirkun. Metso teki tienreunasta  äkkilähdön metsään, mutta ehdimme juuri ja juuri tunnistaa sen ukkometsoksi.

Yksi harvoista sadekuuroista yllätti meidät  Kuusamossa, kun poikkesimme Jätärillä, jätevesien käsittelyalueella. Sade herätti hyttyset ja muut hyönteiset, kuten myös niitä saalistamaan tulleet pääskyt. Siinä oli mukava opetella tunnistamaan eri lajeja, vaikka välillä tuntuikin, ettei silmä mitenkään opi erottamaan niitä toisistaan. Varis yritti rannalla häiritä kuovien pesintää, mutta siinä taistossa harmaanmusta ahdistelija jäi kakkoseksi.

Päivän viimeisen suunnitellun pysähdyksen teimme Oivangin kosteikolla. Se on ihmisten muokkaama alue, joka teki kauneudellaan vaikutuksen. Kosteikolla vuodarina näimme valkoviklon.

Valkoviklo piilotteli aluskasvillisuudessa, ei ehkä halunnut tulla kuvatuksi.

Liro aivan kuin olisi poseerannut kuvaajille.

Lyhyen lintutornilla käynnin jälkeen, lähdin kävelemään läheiseen metsään. Siellä oli viehättävä pieni puro matalan kurun pohjalla. Sitä olisi tehnyt mieli tutkia enemmänkin, mutta jatkoimme jo matkaa. Vielä ennen majoituspaikkaa pysähdyimme levähdyspaikalle järven rantaan ja aivan tien vieressä uiskenteli pilkkasiipiä. Niin hyvää kohtaamista pilkkasiiven kanssa ei minulla aikaisemmin ole ollut.

Pilkkasiipi

Illalla Iisakki Villagessa meille oli lämmitetty rantasauna ja pääsimme pulahtamaan myös vilvoittavaan järveen. Sen jälkeen makkara ja uni maittoivat ja saimme kerättyä voimia seuraavaan päivään.

3. päivä 6.6 2022

Aamulla aikaisin palasimme Valtavaaralle ja heti parkkipaikalla Mikko kuuli sinipyrstön. Se oli niin selkeä, että myös lintuäänitunnistus-app Birdnet tunnisti lajin. Kapusimme hieman rinnettä ylös ja muutama ryhmästä sai jopa näköhavainnon linnusta. Kohta myös petolintututkija Dick Forsman tuli esiin metsästä ja näytti meille kamerastaan upeita kuvia sinipyrstöstä. Saa nähdä, jääkö tämän kerran laulu minulle ainoaksi havainnoksi ikinä tästä kauniista linnusta.

Seuraava pysähdys oli UKK-puisto ja Kiutaköngäs. Jo parkkipaikalla lauloi kevään ensimmäinen tiltaltti, joka kotona etelässä tiltalttaa kesäisin nykyään joka puolella. Virtavästäräkki oli syy Oulangan pysähdykseen ja melko nopeasti saimmekin siitä havainnon. Lintua oli hyvin vaikea löytää kosken kalliorinteestä, mutta lopulta sain sen kameran tähtäimeen. Myös etelän talvilintu koskikara pyrähteli koskella.

Kiutakönkään kosken kuohuja

Virtavästäräkki, Kiutaköngäs

Neidonkenkä, Kiutaköngäs

Seurueessamme oli myös innokkaita kasviharrastajia ja -kuvaajia ja heidän avullaan löysimme neidonkengän. Niitä kasvoi aivan polun vieressä, mutta saattaa olla, että ne olisivat jääneet itseltä huomaamatta. Neidonkenkä on pohjoisen havumetsävyöhykkeen kämmekkälaji, joka on Suomessa harvinainen ja rauhoitettu.

Matkamme jatkui toiseen majoituspaikkaamme, Kiilopäälle Inarin kuntaan. Majoitus oli Suomen Ladun Hotelli Niilanpäässä. Ajatus valmiista hotelliaamupalasta ja päivällisestä tuntui luksukselta. Huoneestamme oli huikea maisema ilta-auringossa hohtavaan tunturiin. Vaellusreitti ylös lähti aivan hotellin kupeesta.

Ensimmäisenä ilta tutustuimme hotellin lähimaastoon. Siellä sai jo hieman tuntumaa Lapin maastoon, matalaa tunturikoivikkoa ja varvikkoa. Sulamisvesien puroja solisi siellä täällä. Sinirinta lauleli meille, mutta kunnon näköyhteyttä en vielä saanut. Urpiainen sen sijaan tuli kuviin vuoden tauon jälkeen.

Urpiainen Kiilopään juurella

Päivällisen jälkeen kävin vielä yksin hieman tunnustelemassa tunturin maastoa. Pian rinteen alaosissa kapustarinta loisti ilta-auringossa. Seisoin pitkään paikallani ja lintu suorastaan lähestyi minua ja antoi kuvata itseään. Ihana kohtaaminen kapustarinnan kanssa.

Kapustarinta, Kiilopää

Kapustarinta

4. päivä 7.6 Kiilopää

Lähdimme aamusta koko retkiporukalla kapuamaan rauhallisesti Kiilopään rinnettä. Pidimme taukoja ja odottelimme jännityksellä mitä tunturissa kohtaisimme.

Tunturirinteen varjopaikoissa oli vielä lunta.

Oppaamme Mikko Savelainen etsi tarkkana meille lintuja retkillä.

Melko pian päästyämme ylös, näimme ensimmäisen kerran kiirunan. Samalla alkoi sataa ja hetkeksi pakkasimme laitteet sateelta suojaan.

Opas-Mikko rauhoitteli ja lupasi, ettei kiiruna mihinkään lähtisi. Kielekkeellä se todellakin odotti sateen loppumista, joten saimme rauhassa ihailla ja seurata sitä. Hieman alempana oli riekko ja kohta linnuille tuli pieni välikohtaus. Kiiruna lähestyi riekkoa, mutta riekko ajoi kilpailijan saman tien pois. Samaan kuvaan en niitä kuitenkaan saanut, koska kohtaaminen tapahtui monen sadan metrin päässä, edes Nikonin zoom ei riittänyt.

Kivitaskuja ja erityisesti niittykirvisiä tunturissa oli mukavasti. Mikko jaksoi kärsivällisesti vastata "niittykirvinen", kun ehkä kymmenen kertaa kysyin, minkä linnun ääni kuuluu :)

Lintujen äänet ovat minulle jostain syystä erityisen vaikea erottaa ja oppia.

Kiiruna vesisateessa, Kiilopää

Kiiruna, Kiilopää

Meillä oli aivan upea tunturipäivä, jonka jälkeen sauna ja purouinti noin kymmenen asteisessa vedessä tekivät tosi hyvää väsyneille jaloille.

Suomen Ladun Hotelli Niilanpäässä oli kiva saunaosasto ja ohi virtaava pieni joki mahdollisti pulahduksen alkukesän jäätävään veteen.

5. päivä 8.6 2022 Piesjänkä, Utsjoki

Aamulla klo 5 suuntasimme bussin kohti Utsjokea ja Piesjänkää. Matkalla pysähdyimme pari kertaa. Yhden tauon pidimme kauniilla Sulaojan lähteellä, joka tunnetaan myös nimellä ”Valkoinen lähde”. Kohta reitin alussa sinirinta koristi pitkospuiden viereistä pusikkoa. Saimme upeita kuvia kauniista linnusta, joka oli minunkin toivelistallani nähtävistä lajeista.

Sinirinta osaa piiloutua, mutta nyt ääni paljasti sen.

Sinirinta on vaatimaton takapuolelta.

Sinirinta on yksi lempilinnuistani, Sulaojan lähde.

Liro lähteen rannalla vehreässä ympäristössä.

Klo 10 olimme perillä Piesjänkän palsasuoalueella. Jätimme bussin sillä hetkellä autiolle poroerottelualueelle ja jatkoimme jalan kohti pientä lampea, joka osoittautuikin oikeaksi lintulammeksi. Se oli aidatulla alueella, joten etsimme ja kuvasimme lintuja matkan päästä, aidan takaa.

Poroerottelupaikan huussiarkkitehtuuria.

Lammella uiskentelivat ja kahlailivat mm. lapinsirri, tylli, vesipääsky sekä juhlapukuiset suokukot. Lammelta jatkoimme vielä kauniissa Lapin maisemassa lähemmäksi Piesjärven rantaa, jossa toivoimme näkevämme tunturikihun. Kohta se sieltä löydettiinkin ja saimme hienon haviksen ja eliksen. Piesjänkä oli paikka, jonne haluaisin joskus vielä palata, mahdollisesti ruska-aikaan.

Kiikarit ja kaukoputket kohti Piesjärveä. Tunturikihu löytyi iloksemme lopulta toisesta suunnasta.

Lapin maisemaa Piesjärvelle

Piesjärvi taustalla

Tunturikihu näyttäytyi, mutta kuvaaja ei ihan ehtinyt mukaan.

Paluumatkalla kävimme bongaamassa taviokuurnan Neljän tuulen kahviotuvan ruokintapaikalta. Sieltä ne kuulemma parhaiten löytää. Jälleen uusi elis tunturikihun lisäksi.

Taviokuurnat sekä viherpeipot ruokinnalla

Illalla kiipesin vielä yksin Kiilopään huipulle muiden siirtyessä jo lepäämään pitkän päivän jälkeen. Olipa hieno kokemus nauttia kesäyön auringosta myös aivan yksin. Hiljaisuuden tunturissa rikkoi vain kimalaisten surina.

Keskiyön aurinko Kiilopäällä.

6.päivä 9.6 2022 Kutturantie

Aamulla oli jälleen aikainen herätys, sillä eihän Lappiin lähdetty nukkumaan. Bussi kohti Kutturantietä ja siitähän tuli lopulta tunne aidosta lintuturismista. Lintuja oli tienvarret "täynnä", ei tarvinnut edes bussista nousta :)

Kuski teki äkkijarrutuksen havaittuaan koppelon eli naarasmetson tien vieressä. Ikkunasta sitä kuvattiin ja ihailtiin. Kohta sen jälkeen tien toisella puolella lepäsi riekko ja samassa kohtaa oli puussa linnunpönttö, jossa pesi lapintiainen. Se jäi minulta itseltäni varsinaisesti tunnistamatta, näin vain linnun pyrähtelevän puussa ja pöntön aukolla, mutta muut siitä saivat hyvän havainnon.

Koppelo aivan tien vieressä.

Samalla paikalla, mutta tien toisella puolella tietä löytyi riekko.

Pienen matkan jälkeen nousimme bussista tarkkailemaan tien vieressä olevaa suota. Ei kauan tarvinnut odottaa, kun maakotka lensi metsän yllä. Lisäksi keltavästäräkki oli mukavasti esillä. Vain karhu jäi puuttumaan (ja kunnon havianto ukkometsosta). Mahtava aamupäivä. Retken jälkeen ehdimme vielä hyvin hotellin aamupalalle. Päivä ei ollut vielä edes alkanut, mutta olimme jo kokeneet ja nähneet paljon.

Keltavästäräkki

Iltapäivällä yritimme vielä kerran löytää Kiilopään huipulta keräkurmitsaa, joka oli ainoa lintulaji, joka retken tavoitteista jäi saavuttamatta. Kovasti sitä porukalla yritimme tunturista haravoida. Itselle se ei ollut suuri harmitus; matka kokonaisuudessaan oli muuten upea retkiporukan, sään ja lintujen suhteen.

Illalla vielä neljäs tunturin huiputus. Saunan ja päivällisen jälkeen viimeinen kerta Kiilopäälle. Silloin vain pienellä porukalla Eiran ja Keijon kanssa. Aivan mahtavaa seuraa ja keskiyön aurinkoa. Totesimme mieheni Jarin kanssa, että Lappiin pitää vielä päästä, ehkä jo vuoden päästä ruskaretkelle.

Jos haluat lukea retkestämme enemmän, oppaamme Mikko Savelainen on kirjoittanut tarkemman ja asiantuntevamman matkablogin Lapin hyvistä lintupaikoista.

Lintulajeja Lapin matkalla näin kaikkiaan 81. Uusia lajeja tälle vuodelle sain 27, joista 12 aivan uutta lajia eli elistä.

Kuukkeli (n. 20 vuotta sitten näimme kuukkelin talvi-Lapissa)

Isokäpylintu

Pikkusirkku

Sinipyrstö

Virtavästäräkki

Räystäspääskyn opin vasta nyt erottamaan

Riekko

Kiiruna

Tunturikihu

Taviokuurna

Metso

Lapintiainen