Kap Verde, Sal ; Lintuja Afrikassa

 

 

Syksyllä 2021 varasimme vuodenvaihteeseen matkan Kap Verdelle, silloin, kun koronatilanne näytti paremmalta rokotusten ansiosta. Tartuntatilanne kuitenkin paheni ja jouduimme jännittämään, pääsemmekö lainkaan matkaan. Koronatestissä kävimme jouluaattona, kun lähtö oli 27.12. Negatiivinen testitulos oli suuri helpotus.

Majoittauduimme Salin saarelle, hieman pohjoiseen Santa Marian kylästä.

Ajatuksemme oli, ettei Salin karulla ja puuttomalla saarella olisi lintuja lainkaan. Heti koneesta noustuamme odotellessamme korona- ja passitarkastuksia terminaalin ulkopuolella, näimme ensimmäiset linnut. Jalohaikara istui aidan takana puussa ja varpusia istui aidalla. Silloin emme vielä tienneet niiden olevan paikallisia erikoisuuksia, Kapverdenvarpusia.

Kapverdenvarpusia oli kaikkialla. Se oli saarella ensimmäinen näkemämme laji.

Ensimmäisenä aamuna hotellissa heräsimme ajoissa ja lähdimme kävelylle heti, kun aurinko antoi ensimmäiset valonsäteensä. Varpusia kuului joka puolella, mutta muita lajeja emme aluksi nähneet, kunnes mieheni sanoi kaukana siintävästä möykystä: ”Jos tuo on lintu, se on iso”.

Lähestyimme oletettua lintua ja aidatun rakennustyömaan sähkölinjalla istui sääksi, joita myöhemmin näimmekin päivittäin kalastamassa rantavesissä, istumassa kylän talojen katolla tai lentelemässä hotellin yllä.

Sääksi oli lintu, josta paikalliset olivat selvästi ylpeitä, enkä lainkaan ihmettele. Ensimmäinen näkemämme sääksi oli rengastettu Salin saarella vuonna 2019 paikallisen luontoprojektin tiimoilta; siis samana vuonna, kun me sen näimme.

Sääksi rakennustyömaalla.

Näitä samoja kaloja sääksitkin kalastivat.

Samana eli ensimmäisenä aamuna näimme myös pikkukuovin syömässä laskuveden paljastaman levän seasta. Se olikin meille melkoinen yllätys tavata merenaaltojen vaahdoissa.

Ilmeisesti sama pikkukuovi kierteli rantoja aamuin illoin.

Vaikka saarella oli muuten karua ja kuivaa, siellä oli muutamia keitaita, joissa linnut viihtyivät. Kuulimme, että kaikki saaren puut ovat istutettuja. Kaupungeissa ja hotellien lähellä kasvoi puita, mutta muualla saarella näkyi vain pensaita.

Mielenkiintoisin kohtaaminen taisi olla tämän otuksen kanssa jalkakäytävällä.
Siinä me hetken katsoimme toisiamme.

Päivittäisen kävelylenkin varrella rannalla oli kahden jalkapallokentän kokoinen vesiallas, joka yllätti meidät iloisesti. Siellähän oli kymmeniä kahlaajia. Saarella oli satanut muutama päivä ennen meidän matkaamme, mutta meidän onneksemme sen jälkeen ei kahteen viikkoon satanut. Saimme siis nauttia lämmöstä ja ihanasta auringonpaisteesta koko loman ajan. Lintuallas oli muodostunut sadevedestä. Meriveden aallot eivät sinne asti yltäneet dyynien yli.

Lintuallas oli aivan meren äärellä, lähellä hotellia.

Meille täysin uusia lajeja olivat mustajalkatylli, karikukko sekä pulmussirri. Emme ole nähneet niitä Suomessa, vielä.

Mustajalkatylli

Pulmussirri

Karikukko ja pulmussirri taustalla.

Pari kertaa viikon aikana ylitsemme lensi musta korpin näköinen iso lintu, joka paljastuikin arokorpiksi.

Arokorppi oli näyttävä lintu varsinkin lentäessään. Se pysytteli meistä kaukana.

Wikipedia kertoo arokorpista seuraavaa: ”Laaja esiintymisalue ulottuu Pohjois-Afrikan länsireunasta Koillis-Afrikkaan, Lähi-itään ja Arabian niemimaalle, Pakistaniin ja Transkaspiaan. Pesii myös Kap Verden saarilla”.

Altaan vierestä aukeni pieni luonnonsuojelualue, hiekkadyynialue. josta aamun rauhallisuuden aikaan löysimme muutaman pikkulinnun, joiden tunnistamiseen käytimme avuksi Merlinin kuvatunnistusohjelmaa. Sen jälkeen saimme vielä varmistuksen kirjoista ja netistä. Kaikki ne olivat kiuruja; kirjosiipikiuru, saharanvarpuskiuru sekä aavikkokiuru, joka tosin jäi hieman epävarmaksi, oliko se pikkuaavikkokiuru. Kokemuksemme ei riitä erottamiseen. 

Saharanvarpuskiuru (Black-crowned sparrow-lark), Kap Verde

(Pikku)aavikkokiuru (Bar-tailed Lark), Kap Verde

Kirjosiipikiuru (Greater Hoopoe-lark), Kap Verde

Oikeaan aikaan vuodesta dyyneillä saattaa nähdä myös kilpikonnia, kun ne ovat nousseet maihin lisääntymään.

Turkinkyyhky Santa Marian kaupungissa, Kap Verde

Jalohaikaran näimme jo lentokentällä.
Niitä käyskenteli myös hotellien pihoilla, Kap Verde

Kap Verdeä ei ehkä voi suositella superaktiivisille lomalaiselle, joka haluaa jatkuvasti jotain erityistä tekemistä. Salin saaren me kiersimme päivässä eli siellä ei ole paljon perinteistä nähtävää turisteille.

Jos kuitenkin haluaa nauttia auringosta, lämmöstä ja rauhasta (ainakin korona-aikaan oli rauhallista) Kap Verde on oikea paikka. Saimme kävellä melkein autiolla rannalla. Vain leijalautailijat olivat aalloilla harjoittelemassa. Saarella onkin menestyneitä lautailijoita, joiden tekemistä meressä ei voinut kuin ihailla; miten helpolta se näyttikään.

Salin aallot ovat lautailijoiden paratiisi. Kap Verde

Aaltoja saattoi ihailla pitkään, ne olivat melkein hypnoottisia.

Auringonlaskut olivat Salin saarella huikeita. Joka ilta se piti nähdä joko rannalla tai parvekkeella pelaten Jazzya.

Auringonlasku Salilla, Kap Verde

Yhtenä ilta taivaalla oli hieman pilviä. Ne värjäsivät koko auringonlaskun maiseman punaiseksi.

Linnut olivat meille matkalla suuri ilon aihe, kuten myös kaksi suomalaista pariskuntaa, joihin tutustuimme Kap Verdellä ja joiden seurassa meillä oli todella mukava loma ja hauskaa juttuseuraa altaalla. Ensi kerralla voisi kokeilla Kap Verden vihreämpiä ja vehreämpiä saaria. Siellä saattaisi olla lisää lintuja.

Jos haluat lukea lisää matkailusta mm. Kap Verdellä, voit tehdä sen matkatuttavamme Merjan blogista.