Vietnam , Hoi An

syyskuuta 27, 2022

Hoi An, Vietnam joulukuu 2019 – tammikuu 2020

Ensimmäinen matkamme uuden kamerani (Nikon P1000) kanssa suuntautui Vietnamiin. Se olikin erilainen ja hyvin hämmentävä matka, koska olimme kokeneet karmeimman asian, jonka vanhemmat voivat koskaan kohdata. Menetimme tyttäremme liikenneonnettomuudessa vain kuusi viikkoa ennen matkaa. Ystävämme saivat puhuttua meidät ympäri, ettemme peruisi matkaa, vaan saisimme hetkeksi muuta ajateltavaa. Onneksi saimme Vietnamiin viikoksi mukaamme poikamme ja hänen tyttöystävänsä.

Aamut Hoi Anissa alkoivat kävelylenkillä ja sen jälkeen aamupalalla saimme ihailla haikaroita ja smyrnankalastajia hotellin viereisen joen rannalla kalastelemassa.

Smyrnankalastaja ja jalohaikara aamupalalla meidän kanssamme.

Jalohaikara ja smyrnankalastajat ilahduttivat meitä päivittäin hotellin liepeillä. Lisäksi aasiankukaali teki kerran nopean vierailun.

Jalohaikara (Great egret) Hoi An

Smyrnankalastaja (White-throated Kingfisher) Hoi An

Aasiankukaali (Greater Coucal) Hoi An

Linnut ja paikalliset kalastivat sulassa sovussa.

Välillä nämä olivat aamiaiskaverina.

Lepäilyn ja lämmöstä nauttimisen ohessa teimme muutaman retken turistikohteisiin ja historiallisiin paikkoihin. Hoi Anin vanhakaupunki oli kaunis ja mielenkiintoinen paikka viettää pari päivää. Viehättävät kadut ja kujat sekä vanhat rakennukset veivät meidät aivan eri aikakauteen. Parhaimmillaan se oli aamulla, kun kadut vielä olivat tyhjiä.

Toinen tunnelma siellä oli iltaisin, kun tuhannet värilyhyt valaisivat kadut ja joen.

Hoi Anin vanhaa kaupunkia

China Beachin läheisyydessä sijaitsevien Marmorivuorten luolissa oli paljon lentäviä, vaikka eivät lintuja olekaan. Ne olivat hyvin huomaamattomia, kunnes pyrähtivät lentoon.

Lepakoita Marmorivuorilla, Da Nang

Lähdimme innolla katsomaan Ba Na -vuoria. Maailman pisin vaijerihissimatka ylös antoi meidän odottaa kauniita maisemia ja upeaa luontoa. Perillä kuitenkin paljastui paikallinen Disney World, joka sinällään oli mielenkiintoinen kokemus, mutta lintuja siellä ei näkynyt.

Ba Na -vuorilta maisema oli huikea.

Ba Na Hills

Teimme retken myös My Son -temppelialueelle.

My Son oli ehdottomasti käynnin arvoinen, suomalaiselle se avasi silmät. Kulttuuri ja sivistys on Vietnamissa todella vanhaa. Temppelit rakennettiin jo 300- ja 1100-lukujen välisenä aikana. Sodan jäljet näkyivät myös siellä, osa temppeleistä oli tuhoutunut Vietnamin sodan aikaan. Maastossa näkyi myös valtavia kuoppia amerikkalaisten pommitusten jäljiltä. Paikka oli mielenkiintoinen ja upea, vaikkakin sodan aiheuttamat tuhot tekivät surulliseksi.

My Son

My Sonin luontoa

My Sonilla oli kaunis viidakkomainen luonto ja linnut olivat värikkäitä ja upeita. Temppelialueen läheisessä metsässä oli helppokulkuisia polkuja ja siellä linnutkin tulivat esille.

Keltaviirubulbuli (Stripe-throated Bulbul), My Son

Nokipääbulbuli (Sooty-headed Bulbul), My Son

Isomalkoha (Green-billed Malkoha), My So

Toisella matkamme viikolla, kun olimme mieheni kanssa kahdestaan, aloimme etsiä paikallisia lintupaikkoja Hoi Anissa.

Lainasimme useana päivänä pyörän hotellista ja lähdimme pyöräilemään poispäin kaupungista. Riisiviljelykset osoittautuivat hyviksi lintukohteiksi ja siellä oli turvallisempaa pyöräillä sivussa muusta liikenteestä. Viljelysten välissä kulki betonisia, kapeita teitä ruutumuodossa. Sää ei meitä Vietnamissa koko ajan suosinut. Välillä pyöräilimme vesisateessa, mutta sopivalla asenteella se ei matkantekoa haitannut.

Minä ja Nikon P1000 riisipeltojen keskellä

Paikallinen käärme riisipellolla.

Lämmin vesisade ei haitannut lintujen tarkkailua. Tässä ilma oli täynnä pääskyjä.

Herkkupalat nousivat pintaan traktorin jäljiltä. Suomessa lokit, varikset ja naakat, Vietnamissa haikarat.

Riisipelloilla on paljon lintuja ja pyörällä ne oli helppo havaita ja kuulla. Pysähdyksiä teimme vähän väliä. Seuraavana on muutamia kuvaamiani lintuja. Käytin aluksi Merlin-lintutunnistussovellusta ja sen jälkeen varmistin tunnistuksen netistä.

Pari lintu jäi vaille tunnistusta, joten ne jäivät odottamaan omalle koneelle.

Kiinanriisihaikara (Chinese Pond Heron), Hoi An

Kiinanpikkuhaikara (Yellow Pittern), Hoi An

Riisikirvinen (Paddyfield Pipit), Hoi An

Mustadrongo (Black Drongo) Hoi An

Jalo- ja silkkihaikara (Great and Little Egret), Hoi An

Intiantuhkapriinia (Plain Prinia), Hoi An

Lisäksi pelloilla näimme ja kuvasin jonkun kertun, taskun sekä mahdollisesti aasiankiurun, mutta niistä jäi lajivarmistus saamatta.

Hoi Anissa aamukävelyllä, ennen arjen heräämistä, näkyi tuttuun tapaan mukavasti lintuja. Arki tosin alkoi paikallisilla aikaisin. Aamukuudelta alkoi kuulua jumppamusa, kun paikalliset olivat rannalla porukalla aamujumpalla ennen töihin menoa. Silloin oli hyvä lähteä itsekin liikkeelle... No, joskus olisi ollut mukava nukkua pidempään.