Saara ja linnut maailmalla

    Syksyllä 2021 varasimme vuodenvaihteeseen matkan Kap Verdelle, silloin, kun koronatilanne näytti paremmalta rokotusten ansiosta. Tartuntatilanne kuitenkin paheni ja jouduimme jännittämään, pääsemmekö lainkaan matkaan. Koronatestissä kävimme jouluaattona, kun lähtö oli 27.12. Negatiivinen testitulos oli suuri helpotus. Majoittauduimme Salin saarelle, hieman pohjoiseen Santa Marian kylästä. Ajatuksemme oli, ettei Salin karulla ja puuttomalla saarella olisi lintuja lainkaan. Heti koneesta noustuamme odotellessamme korona- ja passitarkastuksia terminaalin ulkopuolella, näimme ensimmäiset linnut. Jalohaikara istui aidan takana puussa ja varpusia istui aidalla. Silloin emme vielä tienneet niiden olevan paikallisia erikoisuuksia, Kapverdenvarpusia. Kapverdenvarpusia oli kaikkialla. Se oli saarella ensimmäinen näkemämme laji. Ensimmäisenä aamuna hotellissa heräsimme ajoissa ja lähdimme kävelylle heti, kun aurinko antoi ensimmäiset valonsäteensä. Varpusia kuului joka puolella...

Olen vuonna 1967 syntynyt yläasteen kotitalouden opettaja. Pidän työstäni nuorten kanssa erittäin paljon, olen ollut sillä uralla jo 25 vuotta. Vaikka oppilaat usein elävätkin elämänsä suurinta murrosta, voin luottaa, että elämä vie heitä eteenpäin ja uskallamme jättää tulevaisuuden heidän käsiinsä. Innostuimme linnuista mieheni kanssa tosissamme keväällä 2019 eli olemme oikeastaan vasta noviiseja lintuasioissa. Olemme toki jo vuosia olleet kiinnostuneita linnuista ja olemme niitä mm. ruokkineet ja seuranneet pihassamme. Ihailin Facebookin linturyhmien kuvia ja halusin niiden myötä oppia tuntemaan lintuja paremmin. Facebookia olen pitänyt tavallaan päiväkirjana, johon päivitän melko paljon tapahtumiani ja kuviani. Sieltä löydän hyvin eri matkojen parhaat kuvat ja muistot. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa matkoistamme tarkempia kertomuksia ja jos joku muukin haluaa niitä lukea, blogin muodossa se onnistuu parhaiten. Ostin ensimmäisen oikean kamerani kohta neljä vuotta sitten, keväällä...

  Hoi An, Vietnam joulukuu 2019 – tammikuu 2020 Ensimmäinen matkamme uuden kamerani (Nikon P1000) kanssa suuntautui Vietnamiin. Se olikin erilainen ja hyvin hämmentävä matka, koska olimme kokeneet karmeimman asian, jonka vanhemmat voivat koskaan kohdata. Menetimme tyttäremme liikenneonnettomuudessa vain kuusi viikkoa ennen matkaa. Ystävämme saivat puhuttua meidät ympäri, ettemme peruisi matkaa, vaan saisimme hetkeksi muuta ajateltavaa. Onneksi saimme Vietnamiin viikoksi mukaamme poikamme ja hänen tyttöystävänsä. Aamut Hoi Anissa alkoivat kävelylenkillä ja sen jälkeen aamupalalla saimme ihailla haikaroita ja smyrnankalastajia hotellin viereisen joen rannalla kalastelemassa. Smyrnankalastaja ja jalohaikara aamupalalla meidän kanssamme. Jalohaikara ja smyrnankalastajat ilahduttivat meitä päivittäin hotellin liepeillä. Lisäksi aasiankukaali teki kerran nopean vierailun . Jalohaikara (Great egret) Hoi An Smyrnankalastaja ( W hite-throated Kingfisher) Hoi An Aasiankukaali (Greater Co...